tiistai 17. maaliskuuta 2009

Project 1001, osa 13/1001: Blue Velvet - ja sinisempi oli yö

Alkuperäinen nimi: Blue Velvet
Ohjaus: David Lynch
Käsikirjoitus: David Lynch
Pääosissa: Kyle MacLachlan, Laura Dern, Isabella Rossellini
Valmistusmaa: Yhdysvalla
Ilmestymisvuosi: 1986


Jeffrey (Kyle MacLachlan) löytää pellonlaidalta korvan ja vie sen poliisilaitokselle. Korvan mysteeri ei jätä häntä kuitenkaan rauhaan, vaan hän poliisietsivän tyttären Sandyn (Laura Dern) avittamana alkaa selvittää mysteeriä. Sandy on kuullut isänsä puhelemisia tapauksesta ja hän johdattaa Jeffreyn kerrostaloon, jossa asuvalla laulaja Dorothylla (Isabella Rossellini) saattaa olla yhteyttä tapahtumiin. Jeffrey murtautuu tämän asuntoon ja tulee sotkeutuneeksi soppaan, josta ei sadistisiakaan piirteitä puutu...

Olen hieman yllättynyt; David Lynchin elokuva, jonka mukana pysyi kärryillä elokuvan loppuun asti. Enemmän Blue Velvet muistutti perinteisempää psykologista trilleriä kuin Lynchin tuotoksia, mutta ei tämä silti, tai juuri siksi, ollut lainkaan hassumpi tapaus, vaikkei ihan kärkipisteille nousekaan.

Tarina oli tunnelmallinen kaikessa ahdistavuudessaan ja siten melko hyvä. Elokuva oli karu, karmiva ja hivenen sairaskin. Sairas ote olikin erittäin tervetullut lisä elokuvaan, sillä se toi tähän jotain tiettyä uskottavuutta. Eihän tämä tarinaltaan sieltä omaperäisimmästä päästä ollut, mutta toteutustapa oli taatusti tuore, eikä Blue Velvet siten jäänyt pintapuoliseksi kuvaukseksi, vaan siinä riitti syvyyttä kantamaan hyvin loppuun asti. Olihan tässä jonkin verran Lynchille tyypillisiä piirteitä, vaikkei tarinan kuljetus ehkä lynchmäisimmästä päästä ollutkaan. Juuri sellaista outoa fiilistä siellä täällä ja verrattain erikoisia kuvakulmia (varsinkin Benin asunnolla), joihin Lynch on mieltynyt.

Näyttelijät olivat varsin onnistuneita, mitä toisaalta on totuttu näkemäänkin Lynchin leffoissa. Laura Dern ehkä kuitenkin jäi hivenen varjoon muiden näyttelijöiden rinnalla, sillä niin Kyle MacLachlan kuin Isabella Rossellini tulkitsivat roolinsa todella hyvin ja Dennis Hopper oli suurin piirtein täydellinen valinta Dorothya vainoavaksi Frank Boothiksi ja kuka voisi unohtaa vain yhdessä kohtauksessa ollutta Dean Stockwellia ja hänen lauluaan?

Kokonaisuudessaan siis melkoisen onnistunut tuotos. Jotain pientä, jota en osaa oikein nimetä, olisin kuitenkin kaivannut elokuvaan lisää.

Pisteitä: 3,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti