tiistai 31. maaliskuuta 2009

Haudanryöstäjät ulkoavaruudesta

Alkuperäinen nimi: Plan 9 from Outer Space
Ohjaus: Edward D. Wood Jr.
Käsikirjoitus: Edward D. Wood Jr.
Pääosissa: Gregory Walcott, Mona McKinnon, Duke Moore
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1959


Yhdysvaltain hallitus on jo pitkään pyrkinyt salaamaan lentävien lautasten olemassaolon, mutta salailu käy vähitellen vaikeammaksi, kun lentävät lautaset tekevät yhä useampia vierailuja maahan. Avaruusoliot yrittävät saada yhteyden ihmisiin, mutta ainoat henkilöt, joihin he pystyvät vaikuttamaan, ovat kuolleet ja siten pieni San Fernandon kaupungin asukkaat saavat todistaa, kuinka läheisen hautausmaan asukkaat heräävät pikku hiljaa henkiin, vaan mikä on avaruusolioiden todellinen motiivi?

Haudanryöstäjiä ulkoavaruudesta -leffaa eli tutummin Plan 9 from Outer Spacea on tituleerattu maailman huonoimmaksi elokuvaksi ja olihan tämä toden totta huono. En tiedä, millä vuosikymmenellä elokuva on tuon tittelin ansainnut, mutta olen minä viimeisen kolmenkymmenen ajalta nähnyt huonompiakin tekeleitä, lähinnä kauhuelokuvien joukosta. Etukäteen ajattelin, että tämä saattaa olla niin huono, että tämä on jopa hauska, kuten oli laita The Gaten, mutta ei; tämä oli lähinnä vain huono.

Aloitetaan tuttuun tapaan tarinasta. Kun jätti lavasteet huomiotta, niin tarina aluksi vaikutti miltä tahansa tuon ajan tieteiselokuvalta, eikä siten hassummalta, mutta melko nopeasti kävi ilmi, että lopputulos on selvästi kömpelömpi. Yksi iso syy oli dialogissa, joka oli pääosin aivan onnetonta ja epäuskottavan tuntuista kohtauksessa kuin kohtauksessa. Myöskään en keksinyt mitään järkeenkäypää selitystä sille, että miten nämä kaksi ensin kuollutta herätessään henkiin olivatkin yhtäkkiä vampyyreita; tuskin heitä oli haudattu kyseisiin vaatteisiin ja Vampiran tekokynnetkin olivat täysin typerät. Dikto-orbiittori on toki hieno sana, mutta moinen kielikone oli todellan naurettava, eikä todellakaan hauskalla tavalla naurettava. Sitten kun vielä otetaan huomioon avaruusolioiden motiivin typeryys ja tapa, jolla koko avaruusaluskohtaus oli käsikirjoitettu, niin hohhoijaa.

Muutama sananen myös niistä muista kuuluisista elementeistä, jotka ovat taanneet Plan 9 from Outer Spacelle nimityksen "maailman huonoin elokuva". Kyllä, lavasteisiin tietenkin olisi voinut panostaa paljonkin enemmän. Nyt selvästi näkyi, että kohtaus kuin kohtaus oli kuvattu studio-olosuhteissa, sillä lavasteet olivat todella halvannäköisiä. Mitä tulee sitten niihin narun varassa leijuviin lentäviin lautasiin, niin kyllä, paikka paikoin narut kyllä näkyivät ruudussa, mutta paria kertaa lukuun ottamatta tuskin olisin niitä nähnyt, ellen olisi tiennyt niiden näkyvän etukäteen. Siitä pyöreämuotoisesta lentävästä lautasesta vielä sen verran, että maassa ollessaan sillä oli suorakulmion muotoinen kulma ja vielä tikkaatkin heti oven vieressä. Uskottavaako? Ei. Kuitenkin varsinkin alussa nämä halvannäköiset lavasteet tuntuivat niin campmaisilta ja siten hauskoilta, että nimenomaan niistä saatujen naurujen vuoksi elokuva ansaitsee saamansa pisteet.

Kuten sanottua, dialogi oli surkeaa eikä sitä parantanut yhtään huonot näyttelijät. Okei, Bela Lugosi ja Vampira olivat ihan kohtuullisia, mutta se saattoi johtua vain siitä, ettei heillä tainnut kummallakaan olla yhtään vuorosanaa. Nimittäin oli ihan sama, kuka elokuvassa oli äänessä, niin lopputulos oli kaameaa. Ylinäyttelemisen vaaraa ei ollut, sillä juuri kukaan hädin tuskin edes näytteli.

Pisteitä: 2/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti