torstai 1. tammikuuta 2009

Project 1001, osa 2/1001: Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja rakastamaan pommia

Alkuperäinen nimi: Dr Strangelove or: How I learned to stop worrying and love the bomb
Ohjaus: Stanley Kubrick
Käsikirjoitus: Stanley Kubrick, Terry Southern, Peter George
Pääosissa: Peter Sellers, George C. Scott, Sterling Hayden
Valmistusmaa: Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 1964


Kommunistinvastaisuuteensa seonnut kenraali Ripper (Sterling Hayden) lähettää ydinpommeilla varustetut lentokoneet kohti Neuvostoliittoa ja ja Yhdysvaltain korkeimmalla johdolla tulee kiire saada koneet käännytetyiksi, mikä ei ole helppoa, sillä koneissa vallitsee täydellinen radiohiljaisuus. Kuin tässä ei olisi tarpeeksi, ydinpommien saapuminen määränpäähän laukaisisi tuomiopäivän aseen, joka tuhoaisi kaiken elämän maan päältä.Yhdysvaltain presidentti Merkin Muffay (Peter Sellers) yrittääkin tehdä kaikkensa avustajanaan mm. oudohko ex-natsitiedemies tohtori Strangelove/Outolempi (Peter Sellers) eikä toimettomaksi jää kenraali Ripperin kanssaan samaan huoneeseen vangitsema kapteeni Mandrakekaan (Peter Sellers).

Sanottakoon heti alkuun yksi asia: Minä en pidä liiemmin sotaelokuvista (muutamin poikkeuksin) ja siksi minun olikin aluksi vaikea suhtautua Tohtori Outolempeen, vaikkei mihinkään yksittäiseen sotaan sinänsä perustukaan. Tarinan perusajatus kuitenkin on uhkaava ydinsota ja se, miten ydinsodan voisi saada vältettyä. Niinpä aina tämän kirjoittamiseen asti olinkin vähän kahden... tai oikeastaan kolmen vaiheilla, paljonko annan tälle pisteitä.

Elokuva sinänsä etenee tarinan puolesta kuin mikä tahansa tusinakuvaus aiheesta, mutta elokuvassa päähuomion ei viekään itse tapahtumat, vaan loistavat dialogit, jotka johdattavat tapahtumien kulkua. Esimerkiksi presidentti Muffayn puhelut Neuvostoliiton pääsihteerille, Mandraken puhelinkoppikeskustelut sekä Mandraken ja Ripperin väliset keskusteluille ei voinut juuri muuta kuin nauraa; löytyipä elokuvasta yksi repliikki lisää suosikkirepliikkieni joukkoon. Kongin ratsastus ydinpommilla sekin oli varsin hupaisa, kuten myös Strangeloven pakkoliikkeet ja sotahuone itsessään oli aika vaikuttavan näköinen. Osui leffaan kyllä vähän tylsiäkin hetkiä, mutta kokonaisuudessaan Tohtori Outolempi oli ihan hyvä kuitenkin, vaikka sotateemainen elokuva olikin.

Pisteitä: 3,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti