Alkuperäinen nimi: Adivina quién soy
Ohjaus: Enrique Urbizu
Käsikirjoitus: Jorge Arenillas, Enrique Urbizu
Pääosissa: Goya Toledo, Nerea Inchausti, Eduard Farelo
Valmistusmaa: Espanja
Ilmestymisvuosi: 2006
Kolmas neljästä elokuvasta, jotka pitävät minut hereillä.
Tämä elokuva kyllä epäonnistui tehtävässään, sillä se ei onnistunut
pitämään minua hereillä, vaan piti puolessa välissä elokuvaa lopettaa
katsominen väsymyksen vuoksi ja jatkaa seuraavana päiväna, tai
oikeastaan sitä seuraavana päivänä, mutta ihan sama. En edes muista,
minkä suomenkielisen nimen leffa oli saanut alkuteksteissä. Pahoittelen.
Elokuva kertoo Estrella-nimisestä (lempinimi Stella) tytöstä (Nerea
Inchausti), joka näkee hirviöitä, joita muut eivät tahdo nähdä. Nämä
hirviöt eivät sitten ole millään tavalla pahantahtoisia (ainakaan tälle
tytölle), vaan oikein leppoisia tapauksia ovat. Itse asiassa Stella on
sen verran yksinäinen tapaus, että näistä hirviöistä tulee Stellan
ystäviä, varsinkin eräästä moottorisahan omistavasta kaverista, jonka
kasvoilla on joku selkeä "palaneet kasvot -maski" tai vastaava. Tytön
äiti (Goya Toledo) on vaihtanut nimensä vuosien saatossa ja jotain
tekemistä tällä kaikella tuntuu olevan tekemistä vuosien takaisen
vankilakapinan kanssa, josta joku karkasi. Vaan kuka on salaperäinen
Vampyyri?
Olikin aika pudota pilvilinnoista. Espanjassa nimittäin osataan kuin
osataankin tehdä aidosti huonoja elokuvia. Tämä oli nimittäin juuri
sellainen. Elokuvassa tuntui kuin siinä ei olisi tapahtunut mitään.
Seurattiin Stellaa ja tämän hirviöbongauksia sekä jutteluja "Vampyyrin"
kanssa. Samaan aikaan seurataan jonkun äijän saalistamista, joka
yllättäen yrittääkin tavoittaa tätä Vampyyria. Sitten Stella kutsuu
Vampyyrin kylään ja paljastuukin, ettei tämä mies mikään Vampyyri
olekaan, vaan Stellan isä (jihuu!), joskin aika väkivaltainen sellainen
(hitto, se muistuttaa jopa vähän Salkkareiden Toni Veijalaista Tonin
viimeisenä Salkkari-kautena). Muistatteko vielä sen moottorisahamiehen?
No nyt varmaan arvaattekin, miten Vampyyrille käy. Sitten seuraa vielä
koko jutun antikliimaksi eli loppu, jossa paljastuukin, että koko
tapahtumaketju on ollut vain mielikuvituksen tuotetta, eikä oikein ole
varmuutta siitä, että oliko kyseessä tytön vai äidin mielikuvitusta.
Joka tapauksessa lopussa vielä tyttö katsoo televisiosta samaa
kohtausta, jolla itse elokuvakin käynnistettiin. Tämä kaikki oli tehty
niin puuroksi ja tylsäksi, että ei huonommasta väliä.
Pisteitä: 1/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti