sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Muukalaisia junassa

Alkuperäinen nimi: Strangers on a train
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Whitfield Cook, Raymond Chandler, Czenzi Ormonde
Pääosissa: Farley Granger, Robert Walker, Ruth Roman
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1951


Arvosteluvuorossa ensimmäinen tv:stä katsottu elokuva. Yle Teeman Kinoklassikko-sarjassa tullut Muukalaisia junassa. En ollut nähnyt elokuvaa aiemmin, joten oli jo aikakin tämäkin katsastaa. Ennakkoon luulin, että elokuva sijoittuu rautateille (miten saatoinkaan luulla mitään tällaista), mutta eihän se sitten sijoittunutkaan.

Elokuva kertoo kuuluisan tennispelaajasta Guy Hainesistä (Farley Granger), joka tapaa junassa miehen nimeltä Bruno Anthonyn (Robert Walker), joka haluaa isänsä hengiltä ja selostaa Guylle hullua "täydellistä" murhasuunnitelmaansa: Bruno murhaisi Guyn vaimon, joka ei suostu antamaan Guylle avioeroa ja Guy murhaisi Brunon isän. Guy ei kuitenkaan noteeraa suunnitelmaa mitenkään, mutta Bruno suorittaa oman osuutensa ja kiristää Guyta tekemään oman osuutensa.

No, ensi alkuun on sanottava, että olen nähnyt parempiakin Hitchcockeja. Muukalaisia junassa ei missään nimessä noussut suosikki-Hitchcockieni joukkoon, mutta ihan mukiinmenevähän tämäkin oli. Ei tule kuitenkaan olemaan ensimmäisiä Hitchccockeja, joita tulen DVD:lle hankkimaan. Elokuva ei oikein ole kestänyt aikaansa sillä tavoin kuin monet muut Hitchcockit, mikä sai tämän tuntumaan paikoittain hyvinkin koomiselta, enkä nyt puhu vain siitä nopeutetusta karusellikohtauksesta. Tietenkin elokuvat pitäisi nähdä aikansa tuotteina, mutta tämän elokuvan kohdalla se ei vain onnistunut täysin.

Juoni ensinnäkin oli vähän pöhelö. Tietenkin tässä oli sana sanaa vastaan -tapaus, mutta jotenkin tuntui väkisinväännetyltä. Sitten taas tuntui, että olisin nähnyt vastaavan tapauksen, mutta veikkaan kyllä vaan, että muistan vaan Täydellisen murhan idean väärin, mutta mene ja tiedä. Elokuvan alkuasetelma oli kyllä ihan mielenkiintoinen, mutta toteutus hivenen ontui. Siis mitä hittoa? Hienoissa juhlissa esitetään kuristamista? Siis todella uskottavaa! Tää Bruno on kyllä pahimman luokan psykopaatti ja hän on se, joka pitää aika pitkälle tämän elokuvan koossa. Ei Grangerissa ole sellaista karismaa kuin esimerkiksi James Stewartissa Takaikkunassa. Muutkin elokuvan hahmot olivat lähestulkoon aika statisteja Brunon rinnalla. Kuitenkin tämä oli melko helppo katsoa, vaikka juoni vähäsen löysä olikin.

Pisteitä: 2,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti