Alkuperäinen nimi: Death Proof
Ohjaus: Quentin Tarantino
Käsikirjoitus: Quentin Tarantino
Pääosissa: Kurt Russel, Zoë Bell, Tracie Thoms
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2007
Kurt Russel on mielipuoli autolla kaahaaja Stuntman Mike, joka vaanii
autollaan nuoria, kauniita naisia parissakin kaupungissa. Kuulostaa
ö-luokan kauhuelokuvan idealta, mutta ei ole sitä. Elokuvahan on Quentin
Tarantinon puoli hänen ja Robert Rodriguezin yhteisestä
Grindhouse-projektista. Rodriguezin puoli on sitten elokuva Planet
Terror. Jenkeissähän nämä leffat nähtiin yhtenä kokonaisuutena, mutta
Eurooppaa varten ne pätkittiin kahdeksi erilliseksi elokuvaksi. Elokuvan
Death Proof on Stuntman Miken stunttiauto, joka on nimensä mukaisesti
kuolonvarma.
Quentin Tarantinossa on vähän se ongelma, että siitä ei oikein
koskaan tiedä etukäteen, mitä se silmien eteen tarjoaa ennen kuin näkee
elokuvan, vaikka kuinka lukisi kansitekstit (joita en kyllä lue). Sitten
elokuvan päätyttyä miettii mielessään, että oliko elokuvan pääosassa
oleva väkivalta nyt hyvä vai paha asia. Yleensä se on ollut ihan hyvä,
mutta en ole varma Death Proofin kohdalla. Tiesinhän minä etukäteen,
että elokuvassa täytyy olla paljon väkivaltaa, joten sinänsä sain mitä
tilasin (tai oikeastaan jätin peruuttamatta). Vaikka toisaalta, eihän
elokuva sinänsä väkivallalla mässäile, mutta elokuvan autot voidaan
nähdä aseina ja kaikki tahalliset kolaroinnit symbolisesti väkivallan
ilmaisimina... tai jotain.
Niin, Death Proofista täytyy sanoa se ihan suoraan, että Kurt Russel
on roolissaan mahtava. Noin muuten en tiedäkään sitten, pidinkö
oikeastaan näkemästäni. Kuvaus oli yritetty tehdä hyvin
1970-luvun elokuvan näköiseksi tai siltä se ainakin näytti, vaikka
tarina sinänsä perustuukin nykyaikaan. Kuvaus sekin saa pääasiassa vain
plussaa, vaikka loikin epäselvyyksiä siitä, että onko kuvausmokat
tarkoituksellisia vai ei (Esim. Pam ja Stuntman Mike ainakin näytti
olleen yhdessä kuvakulmassa eri puolilla mitä muissa). Muutenkin juuri
kuvauksen muuttaminen 70-lukulaiseksi aiheutti paljon kysymyksiä siitä,
että "oliko tämä nyt ihan tarkoituksellista tehdä näin". Toisaalta
haluaisi luottaa Tarantinon ammattitaitoon näissä asioissa, mutta
toisaalta taas... mene ja tiedä.
Itse elokuvan tarinasta sen verran, että oikeastaan kahden eri
tarinan (Stuntman Mike Austinissa ja 14 kuukautta myöhemmin
Tennesseessä) läpikäyminen oli jotenkin väkinäinen, varsinkin kun
molemmat osat tuntuivat olevan suurin piirtein samanpituisia.
Ensimmäisessä osassa matkattiin muutaman nuoren, kauniin naisen kanssa
kohti yhden naisen perheen mökkiä kohden ja siinä sivussa Stuntman Miken
väijymistä seurattiin. Tämä osa päättyykin sitten Tarantinolle
tyypilliseen verellä mässäilyyn... puhtaasti siis vain autolla ajaen.
Toisessa osassa on uusi naisporukka ja tässä mielestäni seurattiin
enemmän pelkästään naisia kuin ensimmäisessä osassa, mikä toimi
mielestäni paremmin. Dialogikin oli aika tuttua Tarantinoa eli monin
paikoin loistavaa. Ekan naisporukan jutut ihan alussa ja sitten toisen
ryhmän keskustelut siellä kahvilassa/baarissa olivat todella
mielenkiintoisia, vaikkei sinänsä puhuttukaan mistään sen kummemmasta.
Kuitenkin on sanottava, että elokuva jätti kokonaisuudessaan vähän
kahtiajakautuneet fiilikset: Jotain hyvää, jotain huonoa.
Pisteitä: 2,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti