Alkuperäinen nimi: La habitación del niño
Ohjaus: Álex de la Iglesia
Käsikirjoitus: Álex de la Iglesia, Jorge Guerricaechevarría
Pääosissa: Javier Gutiérrez, Leonor Watling
Valmistusmaa: Espanja
Ilmestymisvuosi: 2006
Ensimmäinen neljästä elokuvasta, jotka pitävät minut hereillä
(Suomessa myytävissä bokseissa siis puuttuu noista kaksi). En oikein
osannut päättää, kirjoitanko elokuvan nimen otsikkoon englanniksi vai
suomeksi, joten pistin molemmilla kielillä. Suomenkielisessä kannessa
nimittäin elokuvan nimi on englanniksi, mutta sitten taas elokuvan
alussa nimi onkin käännetty suomeksi (sama on ongelma muissa sarjan
elokuvissa). Jotenkin hölmöä, että pitää nimi väen väkisin kääntää
vieraasta kielestä toiseen vieraaseen kieleen, vaikka julkaisu olisikin
suomalainen. Muutenkin nimien vääntäminen elokuvan tekstityksessä
englantilaisiksi häiritsi.
Elokuva
kertoo pariskunnasta, jolla on pieni vauva, ja joka muuttaa vanhaan
kartanotyyliseen taloon. Arvatkaa, kummitteleeko siellä? Oikein! Tällä
kertaa kummittelu paljastuu itkuhälyttimellä ja se varmistuu sitten
vauvamonitorilla. Serranon perheestä tutun Javier Gutiérrezin esittämä
Juan on ainoa, joka näkee kutsumattomia vieraita vauvamonitorin avulla
lastenhuoneesta ja muodostaa siitä sellaisen pakkomielteen, että perheen
äiti Sonja ja vauva joutuvat lähtemään evakkoon välillä.
Ilmeisen
pienen budjetin elokuva ei ideana ollut mitenkään käänteentekevä, eikä
se ollut loppujen lopuksi kovin yllätyksellinenkään, mutta onnistui
luomaan hyvin sellaista ahdistavaa tunnelmaa, että elokuvan parissa
viihtyi. Vaikka tämän "kummituksen" henkilöllisyyden pystyikin
päättelemään melko varhaisessa vaiheessa ja vaikka sinänsä hienon
loppuratkaisunkin arvasi ennen loppukohtausta, tykkäsin kovasti.
Väittäisin, että saman elokuva jenkeissä "normikauhubudjetilla" olisi
todellinen pettymys, mutta näin espanjalaisena pikkuelokuvana toimi
kyllä hyvin.
Pisteitä: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti