lauantai 27. syyskuuta 2008

Kultainen portti

Alkuperäinen nimi: Nuovomondo
Ohjaus: Emanuele Crialese
Käsikirjoitus: Emanuele Crialese
Pääosissa: Vincenzo Amato, Charlotte Gainsbourg, Filippo Pucillo
Valmistusmaa: Italia / Ranska
Ilmestymisvuosi: 2006

Porin Kinokellarin syyskauden avauksena oli elokuva Kultainen Portti, joka kertoo italialaissiirtolaisten matkasta kohti luvattua maata: Yhdysvaltoja. Itse nimi Kultainen portti viitannee tämän elokuvan kohdalla Yhdysvaltain maahantulovirastoon, sillä siellä käydään enemmän tai vähemmän seulan läpi potentiaaliset maahanmuuttajat. Aivan jokaista halukasta kun ei Yhdysvaltojen kansalaiseksi päästetä. Elokuva sijoittuu kai joihinkin vuosiin, jolloin Italiasta lähti suuri joukko ihmisiä kokeilemaan onneaan Yhdysvaltoihin. Itse vuotta ei kuitenkaan mainittu missään vaiheessa. Tämä siirtolaisuusteema oli kai syynä siihen, miksi olin pistänyt tämän elokuvan tämän kauden Kinokellari-pätkien kiinnostavien elokuvien joukkoon.

Elokuvan voisi oikeastaan jakaa kolmeen osaan: Italiaan, suureen merimatkaan, sekä Yhdysvaltoihin. Elokuvan Italia-osuus oli jotakuinkin hämärä ja sekava, vaikka aika nopeasti siitä kävikin ilmi, että Yhdysvaltoihin tekisi mieli. Suuri merimatka oli sen sijaan jossain määrin ahdistava. Siellä ne italialaiset olivat kuin sillit purkissa. Se pakollinen myrskykohtaus oli kyllä vähän huono, kun enemmän minulle tuli siitä myrskyn kuvauksesta mieleen Linnanmäen tai Särkänniemen hurjimmat laitteet kuin suuri myrsky. Kaikki äänetkin olivat kuin niistä laitteista, kun ihmiset huutaa riemusta ja jännityksestä. Yhdysvallat-osa, jota kuvattiin vain siellä maahantulovirastossa, sen sijaan oli aika leppoisa pätkä ilman suurta draamaa.

Mitä elokuvasta jäi käteen? No, ihan ensimmäiseksi jäi mieleen, että onneksi en elänyt tuohon aikaan, sillä olot olivat varsin kurjia. Tässä kuvauksessa oli onnistuttu hyvin. Noin muuten leffa jätti aika kahtiajakoiset tunnelmat. Toisaalta elokuvaan oli saatu sitä jotain, mitä jenkkileffoissa harvoin näkee, mutta sitten taas elokuvassa tärkeintä tuntui olevan se matka, eikä niinkään tarina. Tämä saattaa olla juuri niitä elokuvia, jotka saavat kriitikoilta hyviä pisteitä, mutta tällainen perustallaaja kyllä vähän ehti pitkästyä.

Pisteitä: 2,5/5

Tappava ase

Alkuperäinen nimi: Lethal Weapon
Ohjaus: Richard Donner
Käsikirjoitus: Shane Black
Pääosissa: Mel Gibson, Danny Glover
Valmistusmaa: USA
Ilmestymisvuosi: 1987

Mikä olisikaan parempi aloittaa tämä blogi kuin kunnon toimintapläjäyksellä. Tappava ase on aina ollut yksi suosikeistani ja olenkin nähnyt sen lukuisia kertoja. Siitä huolimatta siitä on helppo unohtaa asian tai toisenkin. Itse asiassa en muistanut etukäteen kuin Mel Gibsonin esittämän Martin Riggsin ja tämän itsemurhakandidaatin hypyn sieltä talon katolta, mutta hyvin pian elokuvan alkamisen jälkeen alkoi asioita palata mieleen, mutta ei se katsomiskokemusta haitannut. Tämä elokuva kestää monia katsomiskertoja, vaikka asiat muistaisikin.

Ihan ensin on todettava, että Gibson loistaa tässä elokuvassa. Riggs on oikeasti aivan mahtava hahmo ja Gibson saa siihen oikeanlaista otetta. Sitä oikein uskoo, että Gibson on oikeasti hullu. Danny Glover vanhenevana Murtaughina täydentää hyvin leffaa. Ainakin tässä ekassa osassa Gibsonin ja Gloverin kemiat osuvat hyvin yhteen ja heidän sanailuaan on mukava kuunnella.

Itse leffasta sen verran, että juoni ei muutu missään vaiheessa tylsäksi, vaan se etenee loppuun asti varsin mallikkaasti. Jopa perinteinen kidutuskohtaus oli tehty jotakuinkin uskottavaksi, kun pahat pojat halusivat tietää, mitä Murtaugh ja Riggs tietävät. Muuten en sitten oikein tajuakaan, miksei näitä hyviä jätkiä koskaan ammuta heti, vaan täytyy käyttää aikaa pitkälliseen kiduttamiseen, jotta nämä pääsevät sitten sopivan hetken tullen pakenemaan. Riggsin takaa-ajoa juoksemalla on aina ilo seurata. Toki sitä nyt juoksemalla auto kiinni saadaan. Lopun kaksintaistelu menikin sitten vähän niin kuin katsojien palvelemiseksi. Oikein muuta järkeä mä en siinä oikein nähnyt. Kuitenkin kaikin puolin aivan huippupätkä.

Pisteet: 4/5

Alkulöpinöitä

Blogger edit.
Julkaistiin alun perin Vuodatus.netin puolella. Pistin tämän tänne lähinnä tunnesyistä, enkä viitsinyt poistaa edes viimeistä kappaletta. Se koski silloista blogin ulkoasua (hui kauhia, kun tekee pahaa edes muistella :D). Niin ja totta kai mä nykyään välttelen spoilereita enemmän, vaikken täysin irti niistä ole päässyt vieläkään.

TÄMÄ BLOGI SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!

Siinä on tämän kirjoituksen tärkein sisältö. Siinä on myös tärkein syy sille, miksi tämä blogi on ylipäätään perustettu. Halusin paikan, jossa voin puhua katsomistani elokuvista ilman, että joku suuttuu mahdollisista spoilereista, ja mikäs siihen olisi parempi paikka kuin  oma blogi. Olen jo pieniä arvostelupätkiä heitellyt eri foorumeille, mutta siellä on aina saanut vähän varoa sanojaan, ettei kerro jotain oleellista elokuvien juonista, joita joku ei olisi halunnut vielä tietää. Täällä voin rauhassa spoilailla, sillä kenenkään spoileja pelkäävän ei tarvitse lukea tätä blogia. Eli jos pelkäät spoilereita, pysy poissa!

Kuka on Sivustakatsoja? Sivustakatsoja on vain tyyppi, joka tykkää katsella ihan hirveästi elokuvia. Sivustakatsojalla on tietokantaan merkittynä tv-sarjoja, elokuvia ja musiikki-DVD:itä jo yli 210 ja vielä tietokannasta puuttuu noin viidenkymmenen omistamani elokuvan tiedot. Näistä noin 70 on vielä katsomatta. Elokuvia saattaa tulla ostettua yli kymmenen yhdellä kauppareissulla, vaikka aikaa niiden katsomiseen ei olisikaan. Iso osa omistamistani elokuvista on kauhuleffoja, joten katsonkin elokuvia siten pääosin pimeän aikaan, mikä luonnollisesti työssäkäyvänä syö paljon leffa-ajasta, varsinkin kun siihen lisää kaikki tv-ohjelmat, joita tapitan myös ahkerasti. Elokuvia en enää kovin usein katsele tv:n kautta, kun kaikki kiinnostavat elokuvat kuitenkin tulen jossain vaiheessa hankkimaan DVD:nä. Sen sijaan katson  elokuvat pääosin DVD:iltä tai elokuvateatterissa.

Entä mistä tulee nimi Sivustakatsoja? Ei siitä, että katsoisin elokuvia vain sivusilmällä samalla, kun vaikkapa surffailen netissä (kuten nyt, kun katson BB:tä boksilta). Ei, siitä nimi ei tule. Itse asiassa nimenomaan leffat katson tuosta nojatuolistani täysin ilman mitään muita häiriöitä, sillä juuri niin ne kuuluukin katsoa. Nimi Sivustakatsoja tuleekin enemmän juuri siitä, että olen leffaharrastajana tavallaan aika amatööri. En ole mikään ammattikriitikko, enkä sellaista pyri edes esittämään. En yritä kerätä mitään turhaakin turhaakin nippelitietoa (tosin ei minulla mikään niitä vastaankaan ole), enkä hirveästi keskitä huomiota lavasteisiin tai erikoistehosteisiin, elleivät ne ole erityisen huonoja (kuten elokuvassa Hopealuoti). Katson elokuvat vain sellaisenaan ja kirjoitan aika vapaamuotoisesti suoraan siitä, mitä elokuvasta jää mieleen. Elokuvasta saatan mainita käsikirjoituksen, ohjaajan ja näyttelijät, mutta kaikki muu on mulle toissijaista. Käsikirjoittajankin mainitsen itse jutussa yleensä vain, jos se on vaikuttanut jotenkin ostopäätökseen. Pisteytys toimii asteikolla 1-5 ja tarkoitus olisi katsoa vähintään kaksi leffaa per viikko, mutta tiedän jo nyt, ettei aina riitä aika edes siihen.

Näin loppuun vielä ilmoitus siitä, että tämä ulkoasu ei ole pysyvä. Yritän saada jossain vaiheessa saada tämän blogin ulkoasun mieleisekseni, mutta puutteellisen taidon vuoksi en tiedä, kuinka kauan siinä vielä menee. Tätä sivupohjatyyppiä tulen kuitenkin käyttämään lopullisessa ulkoasussa.